Taidesijoittajat ovat onnellisia sijoittajia

Taidesijoittaminen saattaa kuulostaa harvojen harrastukselta, jota se on joskus ollutkin, mutta ei enää. Nykyisin tietoa on saatavilla ja kuka tahansa taiteista innostunut voi alkaa kerätä tai sijoittaa taiteeseen. Taiteesta on myös tullut varteenotettava sijoitusvaihtoehto muiden sijoitusten rinnalle ja hajauttamiseksi. Muista sijoituskohteista taide eroaa olennaisesti siinä, että siitä voi todella nauttia. Taidesijoittajat ovat myös onnellisia sijoittajia, koska he tietävät, että parhaiden taideaarteiden arvot eivät laske.

Vain yhdellä prosentilla on merkitystä

Taidesijoittajien määrä on kasvanut ihmisten varallisuuden lisääntymisen myötä, samoin kuvataide harrastuksena on tullut kansaa lähemmäksi ja ymmärrys on laajentunut sille, minkälaiset teokset voivat olla sijoituskohteita. Eli kun puhutaan sijoittamisesta taiteeseen sillä periaatteella, että tarkoituksena on saada tuottoa sijoitetulle pääomalle, jää noin 99 prosenttia taiteesta tämän ulkopuolelle. Käytännössä vain noin yhtä prosenttia kaikista taideteoksista voidaan pitää hyvinä sijoituskohteina.

Tästä pienestä määrästä huolimatta on kaikesta taiteesta arviolta noin 20 prosenttia laadukasta ammattitaiteilijoiden tekemää nykytaidetta, jota on kiinnostava seurata taiteellisessa mielessä. Sijoituksellisesti nämä teokset ovat kuitenkin vielä riskialttiita. Likimain noin viisi prosenttia taiteilijoista jää taidehistorian kirjoihin ja silloin jo riskit pienenevät. Näiden taiteilijoiden tuotannoista erikseen sitten valikoituvat varsinaiset taideaarteet, joita voidaan pitää sijoituskohteina. Periaatteessa arvostetuimpien taiteilijoiden onnistuneimpien teosten hintoihin eivät muoti- ja taloussuhdanteet vaikuta niin paljon.

Osta parasta laatua

Taidesijoittamisesta vallitsee paljon myös vääriä käsityksiä. Usein taidesijoittamista peilataan esimerkiksi siihen, miten 1980-luvun lopulla taiteen hinnat nousivat korkeiksi, monissa tapauksissa hinnat 4-10 kertaistuivat. Laman tullen hinnat putosivat. Tuolloin kyseessä oli kuitenkin markkinahäiriö hintojen kehityksessä, koska taidebuumi nosti nykytaiteen hinnat keinotekoisesti liian korkeiksi. Laman myötä hinnat putosivatkin keskitasoisessa taiteessa ja muotitaiteessa. Klassikkojen hinnat kohosivat kokonaan uudelle hintatasolle vielä saman vuosikymmenen lopulla. Samankaltaisia tapahtumia on lukuisia eri maiden taidemarkkinoilla. Kaikissa buumeissa on loppuviisaasti todettu se, että arvo säilyy taiteessa parhaiten silloin, kun hankkii kaikista kalleinta taidetta, parasta laatua ja tunnetuinta nimeä kuin mihin sillä hetkellä on varaa.

Tärkeää on myös huomioida se, että tunnetun taiteilijan nimellä saatetaan myydä kalliilla hinnoilla myös saman taiteilijan vähemmän tärkeitä teoksia ja keskilaatuista taidetta. Näiden teosten hinnat nousevat noususuhdanteissa ja ovat herkkiä laskemaan laskusuhdanteessa, mutta keskilaatuinen taide harvassa tapauksessa on hyvä sijoituskohde, ainakaan kotimaisessa taiteessa.

Miten taidesijoittamiseen pääsee sisälle?

Suurimmatkin keräilijät ovat aloittaneet yhdestä kahdesta teoksesta, josta innostus on hiljalleen kasvanut. Parhaiten taidetta aikaisemmin tuntematon pääsee asiaan sisälle hankkimalla ensimmäisen teoksen, johon ei tarvitse uhrata suuria summia. Esimerkiksi tunnettujen suomalaisten taiteilijoiden grafiikan vedoksia saa ostettua jo muutamalla sadalla eurolla. Arvostetuimpien taiteilijoiden suurikokoinenkin grafiikka on edullista, usein alle tuhannen euron hintaista ja pitkällä aikavälillä se säilyttää hyvin arvonsa. Nuoren taiteilijan öljymaalauksen saa 1.000-1.500 eurolla, joten suurilla summilla ei tarvitse lähteä liikkeelle. Kun on kerännyt taidetta jonkin aikaa ja tutustunut alaan lähemmin, saattaa joskus huomata, että edessä onkin löytö tai tilaisuus tehdä kunnon sijoitus.

Oikea ajoitus on tärkeää

Kuten kaikissa sijoituksissa, myös taiteessa sijoituskohteen myynnin ajoitus on tärkeää, vaikka kyseessä olisi klassikkotaideteos. Ajankohdan määräytymiseen vaikuttavat itse taiteilija, tyylisuunta, teoksen toteutus ja tekniikka; esimerkiksi valokuva, maalaus tai veistos sekä kuka ja mikä sillä tietyllä hetkellä on nousussa. Tarkkaan kannattaa seurata ketä on palkittu, keistä on tehty akateemisia tutkimuksia ja ketkä taiteilijat ovat pitämässä näyttelyitä ja saaneet hyviä taidekritiikkejä.

Mikäli huomaa kiinnostuksen kasvavan tunnetun taiteilijan öljymaalauksia kohtaan, keskinkertainen maalaus voi ja kannattaakin myydä heti innostuksen alkuvaiheessa, mutta laadukasta työtä kannattaa pantata ja myydä vasta kiinnostuksen harjalla. On tärkeää huomata myös missä teoksen aikoo myydä. Taidetta myydäänkin useasti väärään aikaan tai väärän myyntikanavan kautta. Myyntiin tulevat teokset ovat usein konkurssipesien, kuolinpesien tai avioeron seurauksena myyntiin joutuneita teoksia ja useimmiten silloin ei ehditä etsiä sopivaa hetkeä myydä.

Taideteoksen harvinaisuusastetta on vaalittava

On myös muistettava, että arvotaide on aarre ja sen harvinaisuusastetta on vaalittava. Jos teosta myydään liian usein huutokaupan kautta, sen arvo laskee. Joskus teoksia ei myydä julkisesti huutokaupan kautta siksi, että sen arvoa halutaan vaalia. Mitä kauemmin teos on keräilijällä, sitä varmimmin sen arvo nousee. Sijoituskohteistaan kannattaa nauttia siis mahdollisimman pitkään omalla seinällä. Taidesijoittamisessa on myös olemassa pitkän ajan sijoituskohteita ja lyhyen ajan sijoituskohteita. Jos halutaan hankkia esimerkiksi lyhyen tähtäimen sijoituskohteita, täytyy ostaa vain sellaista nimekästä taidetta ja huipputeoksia, joilla on kysyntää ajasta riippumatta tai jos taiteilija on kovasti parrasvaloissa sillä hetkellä.

Nykytaiteessa puhutaan 1/10 säännöstä eli yksi teos kymmenestä hankinnasta kasvattaa arvoaan. Monissa yksityisissä taidekokoelmissa voi nähdä samaa suuntaa, kokoelmasta noin kymmenesosan hinnat ovat nykypäivänä kasvaneet kun muiden ovat laskeneet. Keräilijöitä hinnat eivät silti varsinaisesti kiinnosta, vain teosten taidehistoriallinen merkitys. Sen sijaan jos kyseessä on sijoittaja tai taiteen arvosta kiinnostunut, hinnoilla on merkitystä. Vaikka esteettisyys, taiteellisuus ja pala kulttuurihistorian omistamista on jo itsessään suuri nautinto, on sijoituksellisuus yksi mielekäs näkökulma taiteen hankinnassa. Silloin kuitenkin oston motiivi täytyisi huomioida jo taideteoksen hankintavaiheessa, jotta sijoituksen tuottoa voidaan ennakoida.

Taideteosten hinta

Taideteoksen hinta saattaa joskus vaikuttaa jopa mysteeriltä, koska jonkun teoksen hinta voi olla kymmeniä miljoonia euroja ja jonkun toisen teoksen hinta vain laskee. Taiteessa kustannukset ja hinta eivät korreloi keskenään muuten kuin aivan taiteilijauran alkuvaiheessa. Näin siksi, että taide lasketaan kuuluvaksi ylellisyyshyödykkeisiin ja taiteen hinnanmuodostus pohjautuu suurimmaksi osaksi mielikuviin.

Taiteen hinta koostuu monesta eri asiasta. Vanhassa taiteessa tekijän ja teoksen laadun lisäksi hintaan vaikuttavat ainakin senhetkiset trendit, koko kansantalous sekä muiden sijoitusten houkuttelevuus, markkinointi ja jopa teoksen aiheet. Nykytaide hinnoitellaan enemmän teoksen koon, tekniikan ja onnistumisasteen sekä taiteilijan tuotannon myynnin että urakehityksen perusteella. Taidehistoriallisten seikkojen lisäksi hintaan vaikuttavat myös taideteoksen tulevaisuudennäkymät taidemarkkinoilla. Eli kun pääomaa on tulossa enemmän taidemarkkinoille ja jos uskotaan, että teoksen hinta kaksinkertaistuu lyhyellä aikavälillä, hinta nousee jo tänään. Siitä on jo nähty esimerkkejä Venäjällä, Kiinassa ja Intiassa, joissa koetaan tällä hetkellä samankaltainen taidebuumi kuin mikä Suomessa vallitsi 1980-luvulla. Buumit ovat tavallaan markkinahäiriöitä taidekaupassa. Taloussuhdanteilla on silti merkitystä taidesijoittamisessa, koska laskusuhdanteessa voi ostaa parasta taidetta edullisemmin ja noususuhdanteessa näitä teoksia voi sitten myydä.

Hintojen kestävyyttä voidaan tulkita myös siten, että jos vanhemmassa ja arvostetussa taiteessa ei ole tehty pitkän aikaa hintaennätyksiä, mutta nykytaiteessa on tullut yllätyssuuria hintaennätyksiä, on olemassa vaara, että nykytaiteen hinnoissa on liikaa ilmaa ja hinnat tulevat laskemaan. Toisaalta taidesijoittajalle olisi erittäin tärkeää saada sisäpiiritietoa siitä, kuka teoksia on ostanut, toisin sanoen keräilijät, museot vai sijoittajat, koska tämä vaikuttaa hintojen kestävyyteen.

Markkinointiverkoston merkitys taidesijoittamiselle

Markkinointi on yksi avainasioita taiteen hinnan määrittelijänä. Taiteilijan on huomattavasti hankalampi päästä eteenpäin, ellei häntä markkinoida. Lisäksi tähän tarvitaan henkilö, jolla on hyvä verkosto ja toimivat suhteet eli taiteilija tehdään tietoisesti tunnetuksi, jolloin yleisön kiinnostus herää. Kyseessä ei ole edes uusi asia, päinvastoin. Taiteilijoiden markkinointia on tehty jo satoja vuosia. Kuuluisissa museoissa näkee paljon hyviä teoksia, mutta niistä tunnistaa vain ne, joita on aikoinaan tehty tunnetuksi tavalla tai toisella.

Erittäin tärkeää oli vuosisatoja sitten saada asiakkaikseen kuninkaita sekä aatelisia. Kun ylimystö keräsi suuret kokoelmat sen aikaisten lempitaiteilijoittensa teoksia, alkoi taide hiljalleen elää edelleen. Ihmissuhdeverkosto oli silloin se, joka teki taiteilijasta kuuluisan eli merkittävät asiakkaat. Toki heiltä myös edellytettiin taitoja, mutta moni lahjakas taiteilija jäi tuntemattomaksi, koska ei onnistunut pääsemään piireihin. Nykypäivänä nuorelle taiteilijalle on tärkeää, että hän pääsee mahdollisimman nopeasti markkinointiverkostoon mukaan ja viimeistään siinä vaiheessa, kun oma taito on kypsynyt taiteellisesti vahvaksi.

Arvostetuilla gallerioilla on tärkeä merkitys

Galleristilla on merkittävä asema taiteilijan tutuksi tekemisellä ja teosten hintakehityksellä. Kun ostaja löytää mieleisensä taulun, kannattaa ehdottomasti tutustua teoksen tehneen taiteilijan ansioluetteloon ja tutkia missä hänellä on ollut näyttelyitä, millaisissa kokoelmissa on hänen taidettaan, sekä onko hänestä kirjoitettu artikkeleita, julkaistu kirjoja tai onko hänen taidettaan esitelty taidekirjoissa. Erittäin suuri merkitys on myös sillä, miten paljon teoksia on myyty yksityishenkilöille. Jos teoksia on vain museoissa, se ei riitä optioksi hintakehitykselle. Mitä enemmän teoksia on yksityisessä omistuksessa, sitä helpommin niitä tulee myyntiin ja tulevaisuudessa on odotettavissa hintakilpailua huutokaupassa. Museoista teoksia ei tule myyntiin.

Parhaimmissa gallerioissa saa takuuvarmasti asiantuntevaa tietoa taiteilijoista ja kuulee kenellä taiteilijoista on edessään hyviä näyttelyitä tai kuka pääsee mukaan arvostettuihin kokoelmiin. Hinnat saattavat olla näissä gallerioissa hieman muita korkeampia. Taiteilijat tekevät usein näyttelyitä varten paljon teoksia, joista gallerianäyttelyihin päätyy vain parhaimpia töitä. Jos on aikaa ja kiinnostusta, kannattaa kierrellä eri gallerioissa ja valita muutama taulu, joihin haluaisi satsata. Arvostetussa markkinointivetoisessa galleriassa taide on kuitenkin aina hyvin seulottua.

Huutokaupoissa voi tehdä mielekkäitä löytöjä

Huutokaupoista saa nykytaidetta yleensä erittäin edullisesti. Löytöjä voi tehdä varmasti kaikissa huutokaupoissa, eikä vain nimekkäimmissä. Usein ennen huutokauppaa keräilijät pitävät matalaa profiilia, jotta liika kiinnostus ei saisi liikkeelle muita kiinnostuneita ja jolloin hinnat mitä todennäköisimmin nousevat. Hintahan muodostuu huutokaupassa huutojen mukaan, kun gallerioissa hinta on selkeästi nähtävillä. Taidekauppiailta saattaa saada jonkin verran tingittyäkin, mutta yleensä hinnat peilautuvat huutokauppojen hintoihin.

Taiteen jälkimarkkinoista huutokaupoissa näkyy hyvin ajankohtaisuudet. Jos esimerkiksi jostakin taiteilijasta on ollut juuri näkyvyyttä tuonut näyttely tai ilmestynyt kirja, eli tietoisuus hänestä on suurempi, on hinnan nousu nähtävissä melko välittömästi. Huutokaupassa huudetun hinnan päälle tulee myyntimaksu sekä arvonlisävero myyntimaksusta. Mikäli taiteilija ei ole kuollut tai hänen kuolemastaan ei ole kulunut 70 vuotta ostaja joutuu maksamaan viiden prosentin jälleenmyyntikorvauksen. Silti teokset tulevat usein huutokaupasta ostettuina edullisemmiksi kuin gallerioista.

Taidekaupassa on hyvä kiinnittää huomio teoksen hintaan

Arvostetuilla taidekauppiailla on useimmiten hyviä asiakkuussuhteita ja he välittävät myös parasta laatutaidetta. Ammattikauppiaat ovat kuitenkin hyvin tietoisia teosten markkina-arvoista ja siksi hintaan kannattaa kiinnittää huomiota varsinkin, jos on taideostossa liikkeellä sijoitusmielessä. Usein tilapäisesti järjestetyistä myyntinäyttelyistä saattaa löytää kiinnostavan taiteilijan teoksia, mutta usein ne teokset ovat muista näyttelyistä yli jääneitä teoksia ja hinnat on hinattu melko korkeiksi. Lähtökohtaisesti tällaiset teokset eivät ole kiinnostaneet suurempia taiteen keräilijöitä, vaan ovat ikään kuin laitettu kiertoon. Näissä taidehankinnoissa on oltava huolellisempi siitä, ettei maksa liikaa teoksesta.

Kuoleman vaikutus hintoihin on tapauskohtaista

Toisin kuin luullaan kuolema ei tee tunnetusta taiteilijasta automaattisesti entistäkin halutumpaa. Se on täysin tapauskohtaista. Kun tunnettu taiteilija kuolee, saattaa markkinoille tulla myyntiin paljon taiteilijan teoksia, harvinaisuusaste kärsii ja hinnat kokevat inflaation. Taiteilijan kuoleman jälkeen on oikeastaan viime kädessä taidekauppiaiden ja museoiden vaikutusvallassa se, nouseeko taiteilijan teostensa arvo.

Esimerkiksi vuosituhannen alussa menehtyneen Ilkka Lammin teoksia monet taidekauppiaat ostivat pois markkinoilta ja toivat niitä vähitellen markkinoille suuren kiinnostuksenkin aikana. Tämä nosti Lammin töiden hintoja moninkertaisesti. Hintamonopoleista tai hintakartelleista on myös olemassa näyttöä eri maiden taidemarkkinoilla. Kyse on siitä, miten taiteilijan tuotannon kysyntää, tarjontaa ja hintoja voidaan säädellä. Suomessa tätä on melko vähän käytetty hyväksi.

Hanki hyvät dokumentit taiteen ostosta

Vanhassa taiteessa joskus törmää myös väärennöksiin. Tunnetuimmista teoksista on kuitenkin tehty katalogeja tai kirjoja, joista voi tarkistaa kuuluuko kyseinen teos listaan. Jos kyseistä työtä ei löydä kirjallisesta aineistosta, sitten kannattaa tarkkaan harkita ostosta. Lisäksi tietysti tunnetuilta taidekauppiailta ostettaessa voi pyytää aitoustodistuksen tai muita tärkeitä dokumentteja, joissa myyjä todistaa myymänsä teoksen aidoksi ja johon voi kyllä tukeutua myöhemminkin.

Jos oston yhteydessä on pelkoa tai merkkejä teoksen aitousepäilystä, voi teoksen viedä esimerkiksi yksityisen konservaattorin luokse aitoustutkimukseen. Toisaalta, kun väärennösepäilyn joidenkin teosten kohdalla tiedostaa, niin siihen osaa varautua huolellisesti jo etukäteen ja siten välttää turhan riskin.

Pauliina Laitinen-Laiho
Filosofian tohtori, taidemarkkinoiden tutkija
12.2.2008