Perheessä taloudellinen ajattelu on tärkeä osa lasten kasvatusta ja koko perheen hyvinvointia – niin taloudellista kuin henkistä hyvinvointia. Kovapalkkaisetkin vanhemmat saattavat siirtää huonoa talousajattelua ja tuhlailevaa rahankäyttöä omille lapsilleen, elleivät kiinnitä tähän huomiota. Jos vanhemmilla itsellään ei ole rahankäyttö hallinnassa, on perheen lastenkaan sitä vaikea opetella. Nettopalkan, kuukausikulujen, säästämisen ja sijoittamisen ymmärtäminen ovat keskeisessä asemassa taloudenhallinnan perusteissa. Arjen valinnoissa tehtävät säästöt on hyvä opettaa samalla, kun käydään yhdessä ruokaostoksilla. Myös kuukausipalkan tai yritystoiminnan lisäksi tehtävät sivutulot, keikkatyöt ja muut rahanhankintamallit ovat tässä tärkeässä asemassa.
Yksi tärkeä asia, jonka vanhemmat voivat opettaa lapsilleen, on omien unelmien eteen työskentely. Viikkoraha lienee monissa perheissä lasten ensimmäinen kosketus rahaan. Kun tekee oman osuutensa kotitöistä, on ahkera ja kiltti, saa viikkorahaa. Hyvistä koesuorituksista saa pienen rahallisen palkkion. Mutta entä sitten, kun lapsen unelmissa on vaikka parin tuhannen euron tietokone, jota vanhemmat eivät enää näe ”aivan välttämättömänä” hankintana? Tai merkkivaatteet, joiden hintalappu huimaa jo äitiäkin? Näissä tapauksissa on loistava mahdollisuus opettaa lapselle sekä säästämistä pitkäjänteisesti haaveidensa eteen että yrittäjyysajattelua. Nuorelle kannattaa puhua myös rahapelaamisesta, kuten suomalaisten nuorten uhkapelaamisen yleisyydestä.
Myös vanhemmat voivat tehdä vähän keikkatöitä ja kokeilla tienestien sijoittamista vaikka netin rahapeleihin, johon tarjoavat mahdollisuuksia kotimaiset casinot. Jos keikkatyöllä tienatut kympit eivät tuotakaan tuloksia nettikasinoilla, ei niiden häviäminen tunnu niin pahalta kuin päivätyöstä tienatut. Ja jos saat tuplattua, triplattua tai vaikka kymmenkertaistettua keikkatyötulosi – huikeaa! Tutustu myös tämän artikkelin neuvoihin uhkapelifirmoihin sijoittamisesta.
Keskeinen ominaisuus vanhempien antamassa viikkorahassa on, että se tulee perheen sisältä. Toki tulonlähteenä on vanhempien palkkatyö, yrittäjyys, sijoitustoiminta tai jokin muu ulkopuolinen rahanlähde, mutta silti näistä tulonlähteistä maksettava viikkoraha on pois muusta perheen kulutus- tai sijoitusvaroista. Vanhemmat voivat hyvin tyytyväisinäkin maksaa lapsilleen pientä viikkorahaa, jos saavat sillä omaa kodin hoitamisen taakkaansa vähennettyä. Jaetut kotityöt myös kasvattavat lasten vastuuntuntoa. Mutta onko silti viisasta maksaa perheen sisällä töistä, jotka oikeastaan kuuluvatkin kaikille?
Kun halutaan opettaa lapsille (ja miksei vanhemmille itselleenkin!) hyvää talousajattelua ja omien unelmien eteen työskentelyn tärkeyttä, on hyvä konkretisoida tavoite, pilkkoa se pieniin osiin ja etsiä ratkaisumallit haasteeseen. Jos lapsen unelmien tietokone maksaa vaikka tuhat euroa, voivat vanhemmat auttaa häntä ymmärtämään, miten kauan sen kokoisen summan kokoaminen kestää. Tässä kohtaa moni taipuisi luottokortin vinguttamiseen, mutta sehän nyt ei opeta mitään muuta kuin kasvamisen tuhlaajapojaksi.
Tuhannen euron kokoon saaminen ei lopulta ole mikään mahdottomuus nuorellekaan lapselle. Tässä on kuitenkin tärkeää lanseerata perheessä yrittäjyysajattelua ja ideoida yhdessä ratkaisuja: mitä lapsi tai nuori voi itse tehdä ja miten vanhemmat voivat auttaa häntä rahojen kokoon saamisessa? Teini-ikäiset voivat hankkia tuloja lemmikkienhoitamisella, lehtien jakamisella, tekemällä naapurustossa pihatöitä tai keksimällä ihan omia myyntituotteitaan. Lehtienkin sivuilta on luettu koruja tekevästä Arvi- pojasta ja jätkänkynttilöitä veistävästä 11-vuotiaasta Juhosta.
Tärkeää on siis ymmärtää, että nuo tuhat euroa voisi saada kokoon myös perheen ulkopuolelta hankituista rahoista. Sisäisenä tulonsiirtona se olisi pois lomamatkoista, sijoituksista tai mahdollisesti jopa päivittäisistä välttämättömistä tarvikkeista. Toki vanhemmat voivat tässä etenkin nuorta lastaan auttaa. Ajattelepa, miten arvokkaan kokemuksen molemmat saavat, kun lapsi pääsee tavoitteeseensa – ja itse säästät vielä jatkossakin omia rahojasi, kun lapsi oppii tienaamaan itse unelmiensa tavoitteluun. Yhdessä tehtävään keikkatyöhön tai yrittäjyyteen voi suhtautua myös perheen yhteisenä harrastuksena.
Jos tuntuu siltä, ettei lapsella tai nuorella ole ainakaan ensi alkuun omaa yritysideaa mielessä, on yksi hyvä mahdollisuus rahojen keräämiseen etsiä ulkopuolisille tehtäviä keikkatöitä. Kuten jo mainittua, lemmikkien hoito kuten koirien ulkoilutus, kissojen ja kanien hoitaminen loma-aikoina ovat hyviä, helppoja tulonlähteitä. Näihin on tarjolla jopa koulutusta esimerkiksi 4H-järjestössä. Myös mainoslehtien jakaminen on mukavaa keikkatyötä, johon voi sitoutua esimerkiksi puolen vuoden ajaksi, ja pitää täten yllä lapsenkin motivaatiota omien rahojen tienaamisesta. Pienestä jakopiiristä jää rahaa käteen reilut sata euroa kuukaudessa – tuplasti isommasta kaksinkertainen summa. Jos vanhempi ja lapsi yhdessä ponnistelevat lehtien jakamisessa vaikka vuoden verran, on koossa jo huikea rahasto vaikka ensimmäisen paremman tietokoneen ostoon, moporahoiksi, tai mihin lapsi ne haluaakin käyttää.
Rahojen käytössäkin on hyvä opettaa talousajattelua: ostamalla mopon nuori pääsee kulkemaan kesätöihin, joten sehän on hyvä sijoitus. Omalla tietokoneella voi tehdä tehokkaasti koulutöitä ja mahdollisesti myös jotain pientä yritystoimintaa, kuten itsevalmistettujen tuotteiden myyntiä, nettisivujen muokkausta, tai muuta nuoren kykyihin sopivaa. Lasta ja nuorta kannattaa muistuttaa myös siitä, että hyvin tehdyt opinnot ovat hänen osaamispääomaansa, joka johtaa parempiin tienesteihin tulevaisuudessa.
Kun otatte kotitaloudessanne käyttöön yrittäjyyden perusajatukset: liiketoiminnan synnyttämisen, innovatiivisuuden, uudistumisen ja proaktiivisuuden, olette jo hyvässä vauhdissa kohti parempia taloustaitoja.
14.12.2020